Ah, tervetuloa ihana kesä!

Noniin, nyt on ensimmäinen talvi vietetty täällä Maubecissa, eikä me ainakaan jäädytty!! :) Itseasiassa talvi oli aika leuto, luntakaan emme tänä talvena saaneet ollenkaan, kuten viime talvena. Ei ole tosin mulle väliksikään, voin mennä Pyreneille jos tulee lunta ikävä! Ja ihan riittävästi tuota tuli nähtyä maaliskuussa kun poikkesimme Suomessa parin viikon ajan. Kinokset oli ihan tajuttomat vielä ja lisää tuli niin maan per.... Kyllä siinä kun autolla ajoin täydessä lumipyryssä Mutalan pikkuteitä EI nelivetoisella autolla niin kieltämättä suupielestä livahti pari kirosanaa...

Kun sitten pääsimme takaisin kotiin, jolta tämä todellakin jo tuntuu, niin aamulla herätessäni olin NIIN onnellinen, että olin takaisin Ranskassa.

Niin kai sitä sitten tottuu erilaisiin olosuhteisiin, mutta miksi en koskaan tottunut Suomen talveen? Aina se piti kestää hammasta purren.

Joulu- ja tammikuu olivat täälläkin niitä ikäväkelisiä kuukausia. Näihin aikoihin tämä maaseutu vaikuttaa aivan autiolta, koska Ranskalaiset eivät todellakaan astu talostaan ulos jos sataa tai on huono keli, ei, jos ei ole aivan pakko! Linnoittaudutaan sisälle ja laitetaan ikkunaluukut tiiviisti kiinni.

Sen verran on täälläkin tuota päivän pituuden vaihtelua, että joulu-tammikuussa kun aurinko laski jo n. kuuden aikaan, niin tuntui loputtomalta tuo ilta ennenkuin pääsee nukkumaan. Kyllä se ihmisen kroppa on luotu niin, että se väsyy kun tulee pimeää ja herää kun tulee valoisaa, niinhän sen kuuluukin mennä. Mutta onneksi tuo jakso mikä Suomessa oli itselleni todella vaikeaa, on täällä huomattavasti lyhyempi. Sen kestää vaikka päällä seisten!

 

Ennen joulua saimme myös "perheenlisäystä", kun laumaamme tuli uusi Parson. Hän on Amélie (Finnish Connection Of Jack and Co). Äiti on ranskalainen (alunperin saksasta) Rednock Believe in Me ja isä suomalainen, Siirin velipuoli, ystäviemme huippu-uros Suomesta, Miselin Maxfactor.

Amélie on sopeutunut laumaamme täydellisesti ja se on täyttänyt juuri sen paikan, jota toivoimmekin. Tuosta meidän Elmeristä kun on tullut sellainen metsästyshullu äijä, niin se ei oikein enää leikkinyt Siirin kanssa. Toivoimme Siirille siis leikkikaveria ja sen Siiri kyllä sai :) Tytöt ovat todella läheisiä ja leikkivät yhdessä päivät pitkät. Syödä mutustavat samaa purukeppiä, toinen toisesta päästä ja toinen toisesta.

Nyt odottelemme että Siirille alkaisi juoksut, koska haluamme Parson vauvoja!

Taas oli lehmän, ponin ja aasin laidunlaakso tiukassa narsisseja. Niin kaunista....

 

Kun on siestan aika, niin silloin Ranskassa otetaan pienet nokoset, paikassa kun paikassa....

Tonin ottama taidekuva, joka huokuu niin ranskalaisuutta....

Terassikausi on alkanut :)

Kansalaisvelvollisuutemme kävimme täyttämässä Toulousessa, jossa äänestimme Suomen vaaleissa.

Oma pieni Suomen-niememme, Suomalainen sauna, terassi ja koivu ovat paikoillaan :) Siiri on meidän perheen ahkerin saunoja. Jos joku on menossa saunalle päinkin, se pinkoo heti saunan ovelle odottelemaan ja suoraan ylimmille lauteille nautiskelemaan. Siiri pitää oikein houkutella saunasta pois. Aivan sama piirre oli jo edesmenneessä Saimi koirassamme.

 Amélie puoli-suomalaisena nauttii myös löylyistä lauteilla. Elmeri sitten kyttää lauteiden alla ettei vaan sattumalta joku hiiri pyrkisi saunaan, niin hän voi sen sitten "listiä".

Carcassonnen linnan upea kirkko

Että kyllä meillä täällä myös suomalaista tunnelmaa löytyy ;) Koivusta on täällä sellainen sanonta, että niitä pitää aina istuttaa kolme kolmion asetelmaan. Se tuo kuulemma onnea?

Tulppaanien kukinta-aika on täällä jo ohi ja ruusut aloittavat juuri kukintaansa. Ahkerasti olen myös istuttanut uusia ruusuja kun ne viihtyvät täällä niin hyvin. Samoin olen hakenut puutarhaan sellaisia uusia pensaita ja kukkia, joihin olen vuoden aikana ihastunut. Vuosi sitten puutarhakaupasta ostaminen olisi ollut ihan arpapeliä. Nyt jo tietää mitä ostaa ja hakee. Valinnanvaraa todellakin on! Niin monet kerrat kun olen yrittänyt jalokärhöä Suomessa kasvattaa siinä onnistumatta, niin nyt minulla on niitä kolme, ja kaikki nousevat reippaasti kukkapenkistä ja aloittelevat valtavien kukkiensa aukomista. Kyllä puutarhanhoito on NIIN palkitsevaa!