Nörtteillessä aikaa kiitää...

Hups, kylläpä aika on hujahtanut edellisestä bloggauksesta... Johtunee varmaan siitä, että viimeaikoina on tullut nörtteiltyä nettikaupan kimpussa sen verran paljon että silmät alkaa olla jo kierossa ja selkä länässä. Jotenkin kun sitä ei jaksa koko päivää olla koneella??
Eikä asiaa helpottane yhtään meidän "huippunopea" nettiyhteys, josta saamme olla onnellisia että se ylipäätään ON olemassa...

Kevät etenee täällä vauhdilla ja kukkaan ovat puhjenneet niin kirsikka-, persikka- kuin luumupuutkin. Tunkipa kukkapenkistä esiin ilokseni myös valtavan kokoinen jouluruusu!! Eilen taisi olla lämpöennätys pitkään aikaan, yli 20 astetta. Ilmankos alkoi hikeä pukkaamaan kun aamulla lähdin toppatakki päällä brocantetorille, yleensä kun siellä tulee kylmä, ovat sen verran aikaisin aamulla.

Kasvimaan keskellä tönöttää persikkapuu kukassa

Jouluruusu täydessä kukassa

Vielä meillä riittää kovasti opettelemista tässä "French way of living:issä", etenkin tuossa päivän rytmityksessä. Tämän Suomalaisen yrittäjän päähän kun ei millään meinaa mennä se, että mitä järkeä ihmisten on mennä aamulla klo 10 töihin kahdeksi tunniksi ja sulkea sitten kaupat klo 12 ja lähteä kolmeksi tunniksi syömään!!! Suomessa ei kukaan viitsisi edes lähteä töihin 2 tunnin vuoron takia... Kyllähän sitä itsellekkin nälkä kahdentoista maissa tulee, mutta kun on tottunut aikanaan siihen, että "ruokatauolla" toisella kädelle tekee töitä ja toisella lappaa samaan aikaan ruokaa suuhun (joka kestää about 5 min.) ja sitten jatketaan töitä..
Kieltämättä tuo ruuan hotkiminen on pinttynyt tapa josta on todella vaikea päästä, eroon, mutta jos tavoittelisi että edes sen puoli tuntia siihen saisi aikaa menemään... Askel kerrallaan... Mutta että kolme tuntia malttaisin istua paikallaan!! huh huh, ehkä jonain päivänä...

Tämä onkin johtanut siihen, että melkeinpä lähdemme asioita hoitamaan vasta iltapäivällä, koska muuten menee omasta mielestä "turhaa aikaa" siihen, että odottelee paikkojen taas aukeutuvan.. Ranskalainenhan pitää ruokatauostaan kiinni loppuun saakka. Kerran on käynyt niinkin, että olemme olleet hieromassa kauppaa jostain isommasta tavaraerästä, ja kun kello on kilahtanut 12, on myyjä iloisesti sanonut: "Bon appetit" ja vetänyt ovet kiinni! Aivan sama vaikka siinä menettäisi kauppaa.

Eilen olimme suurilla markkinoilla, jotka kestivät koko päivän, jolloin myyjienkin oli torilla pysyttävä. Siinä missä Suomalainen torimyyjä olisi vetänyt lihiksen huuleen, niin Ranskalainenpa levittää piknik pöydälleen ruudullisen liinan, kaivaa esiin viinilasit ja karahvin ja alkaa aterioida lautasilta kaikessa rauhassa. Jos siinä välissä erehdyt kysymään jonkin kuppaisen kynttilänjalan hintaa, saat osaksesi paheksuvia katseita... Okei okei....
Täällä ruoka on pyhä asia, ja sellaisena varmasti pysyy. Maassa on elettävä maan tavalla!

"Ranskalaiset rakastavat gastronomiaa ja byrokratiaa"

Keittiöön löydettiin "rouhea" apupöytä, joka oikeasti on vanha

kirjoituspöytä!

Meillä ruokatauko on Suomalaiseen tehotapaan:

 "Leipä huuleen ja menoks"!

Tähän väliin on muuten aivan pakko kertoa, kun meidän "rekkiksellä", eli "Maurilla" ei ole vielä omaa blogia (toivottavasti saamme hänet taivuteltua sellaista kirjoittamaan), nimittäin kaikenlaista hauskaa sattuu ja tapahtuu Maurin tavaranhakureissuilla. Tuossa eräs päivä Mauri kurvaili tuolla pohjanmaalla isolla pakettiautollaan, ja kadun varteen pysähtyessään huomasi mummon parkkeeraavan rollaattorinsa sivuun ja tulevan koputtamaan pakettiauton oveen. "Terveyskeskukseen, ei tarvitse odottaa", sanoi mummo. Mummo oli kai luullut autoamme taksiksi!
Samalla reissulla Maurin kantaessa pöytää eräästä asunnosta autoomme, huusi vanhempi mieshenkilö ikkunasta: "Etkö muuta erossa saanut"? Johon Mauri sanavalmiina tyttönä tokaisi "En raaskinut muuta ottaa"!  Että semmonen rekkis meillä :)

Meidän lähiruokakaupasta löysin kimpullisen ihania Anemoneja!

Vanhat maalarintikkaat auringonlaskussa