Järjen ja tunteen painiottelu

Joulun alla saimme hienoja uutisia, kuukausien hermoja raastava odotus on ohi ja talokauppamme Ranskassa on varmistunut! Kauppakirjan kirjoitus tapahtuu tammikuussa, satojen dokumenttien lähettämisen ja kaavakkeiden täyttämisten jälkeen. Mapillinen tuli paperia tästä projektista, mutta ainakin tämä tuntuu nyt työvoitolta!!!

 Tulevan kotikylän maisemaa

Seuraava projekti onkin pankkitilin avaaminen Ranskassa, joka sekään ei onnistu noin vain, vaan vaatii sekin erinäisen kasan todistuksia ja muunmuassa todistuksen pankista, jossa kerrotaan, että olet ollut hyvä asiakas ja hoitanut aina kaikki asiat hyvin jne...
Jokatapauksessa pääsemme muuttamaan heti helmikuun alussa, joten nyt alkoi paniikki ja pakkaaminen!!!

Heti kun muutto varmistui alkoi myös tunteen ja järjen painiottelu. Kämppä kun on täynnä rakkaita antiikkikalusteita vuosien varrelta ja mikään niistä ei ole "kevyttä tekoa", niin alkoi armoton miettiminen mitä ottaa mukaan ja mitä myydä pois. Kaikkihan sitä haluaisi ottaa mukaan mutta se onko siinä mitään järkeä lähteä niitä sinne roudaamaan, onkin eri juttu... Eikä siellä purkupäässä ole ketään tuttuja auttamassa ja vaikka Ranskalaiset ovatkin kovin avuliaita, en millään viitsisi mennä ensimmäisenä naapuriin: "Bonjour, me ollaan sun uusia naapureita, et viittis hei tulla jeesaan ja kantaan tommosta parisataakilosta kaappia tonne meidän yläkertaan" :)!!!  Ääh, migreeniä pukkaa kun koittaa miettiä....

No, niinhän se on jotta jotain saa niin jostain pitää luopua. Tirautan muutaman kyyneleen ja pakko kai se on luopua. Laittelenpa niitä sitten tänne jahka päätän mistä luovun :) Nyyh..