Olipa kerran unelma, Ranskalainen maalaisunelma...

Niin, tästä se sitten lähtee, matka unelmien toteuttamisen pitkällä polulla. Tai itseasiassa unelma on saanut alkunsa jo aikoja sitten nuoruudessani, mutta nyt tuntuu, että on aika toteuttaa haaveet. Nyt tai ei koskaan...
Olen jo hyvin nuoresta iästä asti rakastanut antiikkia. Olin hieman rilainen nuori, kun ensimmäisillä kesätyörahoilla ostin itselleni talonpoikaiskaapin. Rahat eivät edes riittäneet kaappiin, vaan maksoin sitä pikkuhiljaa varmaan vuoden verran, ennekuin kaappi oli minun. Eihän minulla ollut vielä omaa kotiakaan silloin, mutta ystävällisesti antiikkikauppiaat säilyttivät kaappia kotonaan siihen asti kunnes muutin ensimmäiseen omaan kotiini. Nyt se kaappi seisoo edelleen olohuoneeni nurkassa, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta!
Samaan aikaan rakastin jo vanhoja taloja. Oli aivan mielettömän jännittävää tutkia vanhoja autioituneita taloja ja jo silloin tiesin, että haluan joskus vanhan talon. Nyt olen asunut jo 14 vuotta melkein satavuotiaassa talossa, enkä siitäkään luopuisi mistään hinnasta.

Kolmas unelmani oli oma koira ja sellaisen hankinkin heti kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini. Koira oli Parsonrussellinterrieri Esko. Siitä on jo 16 vuotta, ja jo nyt edesmennyttä Eskoa seurasivat Saimi, Elmeri ja Siiri. Heidän elämäänsä voi seurata omasta blogista www.hauska.vuodatus.net Neljäs rakkauden kohteeni on aina ollut Ranska. Olen matkustanut paljon elämäni aikana ympäri maailmaa, mutta paikka jossa olen aina viihtynyt parhaiten, on ollut Ranska ja nimenomaan Ranskan maaseutu. Ei Pariisin hulina. En enää edes muista kuinka monta kertaa olen Ranskassa käynyt, mutta viimeisen 10 vuoden aikana varmaankin vähintään kerran vuodessa on ollut pakko päästä käymään. Kauan olen haaveillut myös Ranskaan muutosta, mutta se haave on tuntunut niin kaukaiselta... Jokaikinen talvi kun kiroan pimeyttä, kylmyyttä ja sadetta, olen ajatellut että jonain päivänä.... Enkä ole varmastikaan ainoa haaveineni, luulen että meitä on monia! Sen takia aloitan tämän blogin kirjoittamisen, koska aion pian toteuttaa myös tämän unelman, josta niin moni muukin haaveilee. Näin voitte seurata Ranskalaisen maalaisunelman toteutumista ja toivottavasti se tuo iloa, valoa ja inspiraatiota haaveiden toteuttamiseen muillekkin. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, haaveita pitää toteuttaa. Aina ne eivät toteudu, mutta aina voi ainakin yrittää!

Ohje kommentteihin
Kommentoitaessa pitää valita profiili. Helpoita on valita "nimetön"
Laita vain kommentin loppuun esim Terkuin Annu Antiikkihörhö