Tulomme tänne oli varsin "näyttävä", niinkuin osa on varmaan koirablogista saanut lukea, eli alku ei lähtenyt ihan "suunnitelmien mukaan" käyntiin. Rakkaat koiramme pitivät siitä huolen. Kun ensimmäistä kertaa päästimme koiramme vapaaksi omalla pihamaallamme, katosivat ne yhtäkkiä aivan mystisesti. Etsimme ja huusimme niitä tuntikausia, mutta ne olivat kuin hävinneet jäljettömiin. Onnen tunne vaihtui tässä kohtaa itkuksi ja epätoivoksi, mikään ei enää tuntunut miltään jos kadotamme rakkaat lapsemme.
Naapuritkin tulivat kertaheitolla tutuiksi, kun Toni hädissään ja itku silmässä etsi koiria ja yritti selittää naapureille niiden kadonneen. Etukäteen olimme suunnitelleet jotain erilaista viinipulloineen ja suklaineen.... Kylämme pormestarikin lähti koirineen etsimään meidän koiria. Tosi ystävällisiä täällä.
Kyllähän ne mussukat sitten löytyi, olivat löytäneet pihastamme ketunkolon, jossa oli asukas paikalla. Noh, vahvalla kettuvietillä varustetut lapsukaisemme olivat olleet koko ajan maan alla ketun kanssa. Kahden tunnin louskutuksen jälkeen Elmerikin tuli pois luolasta. Jätkä oli kuin öisen grillijonon jäljiltä, turpaan oli tullu. Mutta miltähän se kettu mahtoi näyttää???
Annoimme ketulle aikaa "poistua paikalta", ennen kuin seuraavana päivänä tukimme kolon, jottei koirat menisi sinne uudelleen. Melko pian totesimme sen tosin olevan turhaa, koska koloja löytyi pieneltä alueelta kymmeniä... Meillä on siis kunnon kettuluolastot oikein omassa pihassa, Jess!!! ...... ?
Eihän tässä muuta voi kun antaa Elmerin hoitaa hommansa ja ajaa ketut ja mäyrät tontilta pois, kiinnikkään emme halua koiria pitää. Riistaa täällä tosiaankin tuntuu olevan, yksi aamu näimme myös kauriita käyskentelemässä lähipellolla. Villikaneja on myös paljon.
Keskiviikkona saimme muuttokuorman tänne perille ja kyllähän ne omat huonekalut kodin tekee. Tosin olen kyllä ehtinyt hamstraamaan itselleni jo jotain uuttakin, mitä en raaski myydä..... Mutta en kyllä myönnä olevani niin paha hamstraaja kuin tuo meidän "mä haluun nää kaikki" -Tinttu. Olenhan sentään kauppias :)
Mutta tämä torso joka on Napoleonin ajalta 1800-luvun lopulta ja on päällystetty sen ajan Ranskalaisilla sanomalehdillä ja iso vihreä ihanasti kulunut peili. Ne jäävät kyllä tänne:)
Toni kotikylämme Maubecin edustalla lapsosten kanssa.
Heissan!
VastaaPoistaKyllä teidän aivan ihana unelma on nyt toteutunut! Innolla odotan kuulumisianne sieltä Ranskanmaalta ja haaveilen edes lomamatkasta Ranskaan. Pari kertaa olen käynyt Pariisissa, mutta olisi ihana tehdä matka jonnekin maaseudulle tai pikkukaupunkiin.Mukavasti tuo ruohokin vihertää :)